• Soory

Penikkatauti

Päivitetty: 26. huhti 2019

By: Mika Mäkynen, osteopaatti


Penikkatauti on laaja, epätarkka käsite säären alueella esiintyvästä kivusta. Penikkataudilla voidaan tarkoittaa esimerkiksi sääriluun väsymismurtumaa tai lihasaition kohonneesta paineesta johtuvaa oireyhtymää.


Rasitusvammat ovat osa urheilua ja sääreen kohdistunut väsymismurtuma (medial tibial stress syndrome) on hyvin yleinen varsinkin juoksulajeissa ja lajeissa, jotka sisältävät räjähtäviä liikkeitä, ponnistuksia, hyppyjä sekä suunnanmuutoksia. Tavallisesti rasitus kohdistuu juostessa (tai ponnistaessa) sääriluuhun, joka joutuu absorboimaan jokaisella juoksuaskeleella 3-5 kertaa kehonpainon. Toistuvat rasituksesta johtuvat mikrovauriot johtavat sääriluun rasitusmurtumaan. Rasitusmurtumat on tärkeä erotella lihasaitio-oireyhtymästä (CCS - Closed compartment syndrome), erilaisen kuntouttamisen vuoksi.


Pohkeen ja säären alueen lihaksien ympärillä on kalvoja, jotka muodostavat lihaksille niin kutsuttuja aitioita. Yhden lihasaition sisällä voi olla useampi lihas. Vaiva syntyy kun rasituksen johdosta kohonnut paine kasvaa aition sisällä, häiriten lihasten toimintaa ja verenkiertoa aiheuttaen kipua. Lihasaitio-oireyhtymä ei yleensä kehity heti vaan vasta kovemman harjoituskauden jälkeen. Yleensä kipu loppuu kun harjoittelu lopetetaan. Leposärky kehittyy vasta pidemmällä aikavälillä. Lihasaitio-oireyhtymää voi olla muuallakin kuin säären tai pohkeen alueella, missä vain sijaitsee lihasaitioiota.

Karkea erottelu sääriluun rasitusmurtuman oireeseen ja lihasaitio-oireyhtymään on rasitusmurtuman hyvin paikallinen kipukohta sekä jatkuvan tuntuinen kipu. Lihasaitio-oirehyhtymässä kipu tuntuu laajemmalla alueella ja loppuu usein, kun harjoitus lopetetaan.

Säären alueen lihasaitioita ylhäältä päin kuvatussa poikkileikkauksessa.

ALARAAJAN TOIMINTA RASITUSPERÄISISSÄ VAIVOISSA


Jalkaterän toiminta voi olla täysin normaali, vaikka siinä olisi rakenteellisia poikkeamia.

Suurin osa tuki- ja liikuntaelinoireista ilmenee liikkuessa, joten on riittämätöntä arvioida kehon linjauksia pelkästään paikallaan.

Aikuisilla alaraajojen pitäisi olla suhteellisen suorassa, mutta lapsilla pitää huomioida kasvun aikana tapahtuvat rakenne muutokset. Lapsilta löytyy rustoista muodostuneet epifyysilevyt eli kasvulevyt luiden päistä. Nämä muokkautuvat kasvun kehityksen mukana, joten on tärkeää tietää mikä on linjauksille ja asennoilla ominaisia piirteitä kasvun aikana. Pehmytkudokset muokkautuvat myös kasvun aikana. Rakenteisiin ja pehmytkudoksen muokkaantumiseen vaikuttavat myös ravinto sekä se miten niitä rasitetaan (harrastukset). Davisin (Henry Davis) ja Wolffin (Julius Wolff) -lakien mukaan pehmytkudokset sekä luut muokkautuvat niihin kohdistetun rasituksen mukaisesti.

Alaraajojen luut ja niiden kautta linjaukset muuttuvat kasvuiän aikana ja ne mukautuvat ihmisen vanhetessa. Reisiluussa tapahtuu muutoksia aina 16-vuotiaaksi asti.


Lantion ja lonkkien virheasentojen vaikutuksia.

Lantion sekä lonkkien asento ja toiminta vaikuttaa jalkaterän asentoon sekä toimintaan.

Ihanteellinen pystyasento ihmisellä on symmetrinen, jossa nivelet kuormittuvat optimaalisesti ja tasaisesti. Se ei ole passiivinen tila vaan asento, jota ihminen korjaa jatkuvasti tukevilla lihaksilla. Ihanteellisessa asennossa on mahdollisimman pieni lihastyö. Jokainen liike ja liikkuminen, alkaa aina asennosta ja päättyy johonkin asentoon. Jotta liikkeet toteutuisivat parhaalla mahdollisella tavalla, alkuasentojen tulisi olla virheettömiä ja liikkeiden päätösasentojen oikeita.

Vaikka virhetoiminta olisi suhteellisen pientä, toistuessaan tuhansia kertoja kuormittaa se aina tiettyjä rakenteita aiheuttaen joko suoraan kiputilan tai muuttuneen toiminnan toiseen niveleen.


KÄVELY, JUOKSU & HARJOITTELU


Ei ole olemassa yhtä ainoata oikeaa tapaa kävellä tai juosta.

Kävelyyn ja juoksuun vaikuttavat yksilökohtaisesti luiset rakenteet ja ympärillä tapahtuva kehon mekaaninen toiminta. Rakenne asettaa ehdot toiminnalle, mutta samaan aikaan rakenne on riippuvainen toiminnasta. Kun kävelyä arvioidaan, se pitää tehdä yksilöllisen kehon rakenteesta riippuen.

Kestävyyslajien harrastajilla jäävät usein voimaominaisuudet heikommiksi ja vähemmälle harjoittelulle. Asteittain nostettu voimaharjoittelu vähentää loukkaantumisriskiä selkeästi. Harjoittelussa on hyvä huomioida jalkaterän harjoitteiden lisäksi lantion alueen lihasten harjoittelu. Kontrolli-, voima- ja tasapainoharjoittelun on todettu toimivan hyvin alaraajojen vammojen riskin pienentämiseksi.

Yksipuolinen harjoittelu ja kuormitus on tärkeä huomioida rasitusvaivojen kanssa. Vaikka harrastuksiin kuuluisi esimerkiksi jalkapallon lisäksi, koripallo, salibandy, sulkapallo ja yleisurheilu, on kuormitus näissä lajeissa hyvin samankaltaista. Jatkuva pitkäaikainen yksipuolinen kuormitus olisi hyvä muuttaa erilaiseksi tekemällä välillä jotain täysin muuta, kuten esimerksiksi harrastaa kiipeilyä, untia, käsilläseisoa, painia tai kokeilla muuta itseään kiinnostavaa harrastusta.


PENIKKATAUDILLE ALTISTAVIA TEKIJÖITÄ OVAT MUUN MUASSA:

Elimistön tottumattomuus suureen tai liian nopeasti kasvavaan kuormitukseen.

Huono palautuminen harjoittelusta.

Yksipuolinen kuormitus.

Suoritustekniikat ( esim. juoksutekniikka).

Puutteellinen lihasvoima tai lihastuki.

Rakenteelliset anatomiset poikkeavuudet.

Kasvuikäisellä on hyvä huomioida kasvutekijät / kasvupyrähdys. Luut kasvavat pituutta nopeammin kuin muu pehmytkudos kerkeää sopeutua mukana, joka altistaa paineen kasvulle lihasaitiossa.


HYVÄ HUOMIOIDA:


Rasitusmurtuman poissulkeminen.

Kuormituksen ja harjoittelun keventäminen. Koko harjoittelusuunnitelman läpi käyminen.

Urheilijoilla saattaa olla kipua useamman kuukauden ennen kuin vaivaan reagoidaan.

Jatkuva säännöllinen liikunnan harrastaminen.


HOITONA:


Hierontaa lihaksille, nivelten mobilisaatiota, kylmä-kuuma hoitoa ja/tai kevyttä liikuntaa lihasten rentouttamiseksi ja aineenvaihdunnan sekä verenkierron parantamiseksi.

Jalkojen lihasten vahvistaminen ja toiminnallisuuden parantaminen.

Suoritustekniikan parantaminen.

Kuormituksen keventäminen.

Parantumisen jälkeen asteittainen rasituksen nostaminen.

Tukilihasten vahvistaminen ja lihasten vahvistaminen yleisesti.

Jos vaiva ei katoa muutaman viikon rasituksen keventämisellä ja omahoidolla, voi harkita osteopaatin vastaanottoa.

Osteopaatin vastaanotolla käydään läpi alaraajojen linjauksia sekä toimintaa. Manuaalisella terapialla voidaan hoitaa kehon lihaskireyksiä sekä mahdollistaa kehon nivelten optimaalinen liike. Kiputilojen lievittäminen on myös olennaista, jolloin ihmisen liikkumisesta tulisi mahdollisimman normaalia ja kivutonta.

Harjoitteluohjelman, kuormitustason sekä palautumiseen liittyvien asioiden huomioiminen kuuluvat myös osteopaatin vastaanottokäyntiin. Huono ravinto, vähäiset yöunet ja stressi vaikuttavat olennaisesti palautumiskykyyn.


Muutamia aktiivisia esimerkkiharjoitteita, joita voi kokeilla penikkavaivaan levon jälkeen ja kiputilojen lievennettyä.

Esimerkkejä asteittaisesta harjoittelumäärän nostamisesta:

Tukevat liikkeet:

1. viikko 3 x 6 toistoa, kerran päivässä, 4 pvää / vko 2. viikko 3 x 8 toistoa, kahdesti päivässä, 4 pvää / vko 3. viikko 4 x 10 toistoa, kahdesti päivässä, 4 pvää / vko 4. viikko 4 x 12 toistoa, kahdesti päivässä, 5 pvää / vko

Juoksuharjoittelun koventaminen:

1. viikko 15km / vko (jaettuna eri päiville), josta 3km kovempaa juoksua. 2. viikko 18km / vko (jaettuna eri päiville), josta 3km kovempaa juoksua. 3. viikko 21km / vko (jaettuna eri päiville), josta 4km kovempaa juoksua. 4. viikko 25km / vko, (jaettuna eri päiville), josta 4km kovempaa juoksua.


















Kirjoittaja: Mika Mäkynen, osteopaatti


Lähteet:

Reinking, MF. 2017. Medial Tibial Stress Syndrome in Active Individuals: A Systematic Review and Meta-analysis of Risk Factors. Winters, M. 2013. Treatment of medial tibial stress syndrome: a systematic review.

Chin, L. et al 2010. Clin Sports Med. Rehabilitation of Ankle and Foot Injuries in Athletes.

Gross, C. E. Et al 2015. Chronic exertional compartment syndrome of the superficial posterior compartment: Soleus syndrome

Lauersen, J.B. et al. Strength training as superior, dose-dependent and safe prevention of acute and overuse sports injuries: a systematic review, qualitative analysis and meta-analysis. BJSM.

Lauersen, J.B. 2013. The effectiveness of exercise interventions to prevent sports injuries: A systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials.

Gabbet, T.J. The training—injury prevention paradox: should athletes be training smarter and harder? BJSM.

Stolt, M. ym. 2017. Jalkaterveys. Duodecim.

Peltokallio, P. 2003 Tyypillisimmät urheiluvammat. Medipel Oy.

55 katselukertaa

©2020 by Kangas Jenni