By: Mika Mäkynen, osteopaatti
Alaraajojen pituuseroa esiintyy noin 60-90% ihmisistä ja on yhtä yleinen naisilla ja miehillä. Useimmiten oikea alaraaja on lyhyempi. Tarkkaan jalkojen pituuseron mittaamiseen tarvitaan aina röntgenkuvantaminen seisten, jolloin kehon paino on päällä. Alaraajojen pituusero voi johtua toiminnallisuudesta tai anatomisesta (rakenteellisesta) poikkeavuudesta.
Määritelmät toiminnallisesta pituuserosta ovat hyvin epätarkkoja. Toiminnallisella pituuserolla tarkoitetaan usein SI-nivelten toimintahäiriöitä, jalkaterän toimintahäiriöitä, lantion kiertymistä ja/tai lihasepätasapainoa. Kyseiset muutokset voivat aiheuttaa lantion alueella sellaisen asennon, joka voisi viitata pituuseroon yhdellä kliinisellä mittarilla arvioituna. Tällöin kyseessä on kuitenkin toiminnallinen muutos kineettisessä ketjussa eikä alaraajojen pituusero.
Alaraajojen pituuseron mittaaminen kliinisesti (käsin tunnustellen) on todettu epätarkaksi ja harhaanjohtavaksi, sillä luisten rakenteiden poikkeamat ovat hyvin yleisiä. Mittanauhalla mittaaminen spina iliaca anterior superiorista (SIAS) - mediaali malleoliin on tutkittu ja todettu parhaimmaksi. Kahteen kertaan mittaaminen paransi tuloksia. Pituuserot jotka olivat alle 5mm, menivät väärin neljästä tapauksessa yhdeksästä kliinisesti mitattaessa. Yli 5mm pituuserot pystyttiin mittaamaan virheettömästi, mutta ei millin tarkasti. Kliinisesti suoritettu mittaus on hyvä suuntaa antava, mutta ei riitä yksinään kertomaan alaraajojen pituuserosta.
Alaraajojen pituusero saattaa aiheuttaa oireita lonkan, alaraajan sekä alaselän alueella. Pituusero saattaa aiheuttaa kehon epäsymmetristä toimintaa ja ylikuormittumista tietyissä kudoksissa. Yli 5mm pituusero altistaa huomattavasti enemmän alaselkäkivulle kuin alle 5mm pituusero. Yleisimmin kivut olivat pidemmän alaraajan puolella säteilykipuna sekä lonkkakipuna. Fribergin (1983) tutkimuksessa säteilykipua alaraajaan oli 78,5 prosentilla tapauksista pidemmän alaraajan puolella. Lonkkakipua oli 88,9 prosentilla pidemmän alaraajan puolella.
Tarkastelututkimuksessa, jossa tutkittiin alaraajojen pituuseroa vuosilta 1970-2005, todettiin väestöstä 90% olevan alaraajojen pituuseroa. Keskimääräinen pituusero oli 5,2mm ja suurin osa oli ilman kipuja tai vaivoja. Tulokset viittaavat siihen, että keskimääräinen alaraajojen pituusero ei korreloi alaraajojen kipujen kanssa. (Knutson, G.A. 2005.)
Pituusero voi aiheuttaa jalkaterän lisääntynyttä pronaatiota sekä pihtipolvisuutta (polven valgus-asentoa). Lisääntyneen pronaation korjaaminen pidemmän alaraajan puolelta, jalkaterän mediaalireunalta, voi lisätä olemassa olevaa toiminnallista pituuseroa. Pelkän pituuseron korjaaminen voi toisaalta vähentää jalassa esiintyvää kompensaatiomekanismia.
Lapsilla ja nuorilla aikuisilla, joilla on yli 20mm alaraajojen pituusero sekä alaselkäkipu, on todettu korotuspalan laittamisen lyhyemmän jalan alle toimivaksi hoitomuodoksi. Joissain tapauksissa operatiivinen hoitaminen on ollut myös tarpeellista. (Sheha E.D. et al 2018.)
MITEN VOIMME ITSE VAIKUTTAA ALARAAJOJEN PITUUSEROON TAI SEN OIREISIIN?
Toiminnalliseen ”pituuseroon” voimme vaikuttaa liikuntaharrastuksilla ja mahdollisimman monipuolisella kuormittamisella. Jos työaseto tai lajin vaativa liikkumisasento on yksipuolinen ja/tai toispuolinen voi se altistaa lihasepätasapainoon, joka saattaa johtaa toiminnalliseen ”pituuseroon”. On hyvä kuitenkin muistaa, että kyseessä ei ole alaraajojen pituusero vaan toiminnallisuudesta johtuva asennon muutos.
Manuaaliterapeutin eli osteopaatin tehtävänä on tämänkaltaisissa tapauksissa hoitaa kehon lihaskireyksiä sekä mahdollistaa (koko kehon) nivelten optimaalinen liike. Kiputilojen lievittäminen on myös olennaista, jolloin ihmisen liikkumisesta tulisi mahdollisimman normaalia ja kivutonta.
Yksilökohtainen alaraajojen linjausten tutkiminen, liikkeen aikana sekä paikallaan, tehdään osteopaatin vastaanotolla. Tutkimisesta tehtyjä löydöksiä ja johtopäätöksiä verrataan henkilön oirekuvaan ja jatkohoito suunnitellaan sen mukaan. Hoito sisältää manuaalista terapiaa, jossa käsitellään lihaksia ja niveliä tai aktiivista harjoittelua, jossa vahvistetaan henkilön lihaksia, kehon kontrollia ja liikuntakykyä.
Rakenteelliseen pituuseroon emme suoranaisesti voi itse vaikuttaa, muuten kuin mahdollistamalla mahdollisimman hyvän toiminnallisuuden ja kivuttoman liikkumisen keholle.
Alaraajojen pituuserolla ei voida selittää kaikkia alaselän ja jalkojen vaivoja.
Rakenteellisesti (ja toiminnallisesti) eri pituisten jalkojen kanssa voi elää täysin normaalia ja kivutonta elämää.
Kirjoittaja: Mika Mäkynen, osteopaatti
Lähteet:
Gnutson, G.A. 2005. Anatomic and functional leg-length inequality: a review and recommendation for clinical decision-making. Part II. The functional or unloaded leg-length asymmetry.
Friberg, O. 1983. Clinical symptoms and biomechanics of lumbar spine and hip joint in leg length inequality.
Azizan, N.A. et al 2018. The Effects of Leg Length Discrepancy on Stability and Kinematics-Kinetics Deviations: A Systematic Review. Khamis, S. 2017. Relationship and significance of gait deviations associated with limb length discrepancy: A systematic review.
Giles, L.G. et al. 1976. Low-back pain associated with leg length inequality.
Sheha, E.D et al. 2018. Leg-Length Discrepancy, Functional Scoliosis, and Low Back Pain
Koistinen, J. ym. 2005. Selän rakenne, toiminta ja kuntoutus. Gumerrus.
Stolt, M. 2017. Jalkaterveys. Duodecim.
Comments